Olen Susanna Huovinen, yhteiskuntatieteiden maisteri ja demarikansanedustaja Jyväskylästä. Olen naimisissa ja kahden pojan äiti.

Alta löydät varsin pitkän kuvauksen minusta ja työstäni politiikan parissa. Jos haluat löytää nopeasti nykyiset tehtäväni ja työhistoriani, ne löytyvät helposti Eduskunnan henkilötietosivulta.

LAPSUUS JA NUORUUS

Synnyin Mirja-äitini ja Erkki-isäni esikoisena kesäkuussa 1972 Limingassa, Oulun kupeessa. Sieltä muutimme Keski-Suomeen ja Suolahteen. Olin tuolloin 7-vuotias pikkukoululainen. Asuimme Suolahdessa vain noin puolisen vuotta ja sieltä muutimme Säynätsaloon, Päijänteen Tahitille, kuten Alvar Aalto saaret nimesi. Koen itseni vahvasti säykkiläiseksi varsinkin, kun viidentoista vuoden poissaolon jälkeen muutin Säynätsaloon oman perheeni kanssa vuonna 2005.

Olin peruskoulussa keskitason oppilas. Liikunta oli ehdoton suosikkiaineeni koko kouluajan. Harrastin lapsuus- ja nuoruusvuosina hyvin monipuolisesti erilaisia lajeja. Kaikkein pisimpään harrastin balettia, rytmistä kilpavoimistelua ja yleisurheilua. Ennätykseni pituudessa on 532 ja osallistuin myös rytmisessä Suomen mestaruuskisoihin nuorten sarjoissa. Lisäksi laskettelin, hiihdin ja voimistelin erilaisissa joukkueissa ja ryhmissä. Liikunnallista puuhaa siis riitti.

Olin perheeni ainoa lapsi 11-vuotiaaksi. Odotin pitkään sisarusta ja olin hyvin onnellinen, kun sain pikkuveljen vuonna 1983.

OPISKELU JA TYÖ

Peruskoulun kävin loppuun Säynätsalossa, mutta lukioon oli lähdettävä Jyväskylään. Pääsin ylioppilaaksi Jyväskylän Normaalikoulun lukiosta 1991 ja sen liikuntaluokalta. Kirjoitusten jälkeen muutin lapsuudenkodistani Säynätsalosta Jyväskylään.

Hain heti samana keväänä opiskelemaan niin Jyväskylän kuin Tampereenkin yliopistoihin. Ovet yliopistomaailmaan eivät kuitenkaan auenneet. Päätin tehdä töitä ja opiskella avoimessa yliopistossa. Työskentelinkin puolipäiväisesti järjestöohjaajana ja samalla suoritin valtio-opin ja journalistiikan opintoja.

Vuonna 1993 aloitin opinnot Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, pääaineenani yhteiskuntapolitiikka. Opintojen loppupuolella olin vuoden töissä Helsingissä, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssissa. Tein siellä yhteyssihteerinä nuorten rasismin vastaista kampanjaa: Kaikki erilaisia – Kaikki samanarvoisia. Vuosi oli hyvin antoisa ja graduaiheenikin sain osin tuon työkokemuksen kautta. Valmistuin keväällä 1998 yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

Varsinkin opintojen loppupuolella tein paljon free lancer toimittajan ja -kouluttajan töitä. Opintojen jälkeen en löytänyt Keski-Suomesta koulutustani vastaavaa työtä ja jatkoin opiskelua suorittamalla Jyväskylän Täydennyskoulutuskeskuksen Kouluttaja-koulutuksen sekä Jyväskylän Aikuiskoulutuskeskuksen EU-asiantuntijakoulutuksen. Samalla tein töitä kaupan kassalla, koska pelkällä aikuisopiskelijan opintotuella en olisi arjesta selvinnyt.

OMA PERHE

Olen naimisissa Timo Koiviston kanssa. Hän työskentelee Jyväskylän apulaiskaupunginjohtajana. Meillä on kaksi ihanaa poikaa. Asumme omakotitalossa Jyväskylän Säynätsalossa.

POLITIIKKA

Politiikasta kiinnostuin 15-vuotiaana. Säynätsalossa oli toimiva Demarinuorten porukka, jossa oli mukana paljon kavereitani. Menin siis mukaan – kuten nuoret usein tekevät – kavereiden innostamana. Toki perhetaustallakin oli vaikutusta; vanhempani ovat aina olleet aktiivisia demareita.

Pikku hiljaa asiat alkoivat kiinnostaa yhtä enemmän. Ymmärsin, että monissa asioissa varsinkaan nuorten ääni ei kuulu yhteiskunnan päätöksenteossa riittävästi. Halusin mukaan vaikuttamaan. Halusin olla osa sellaista kansanliikettä, jolle tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, inhimillisyys ja kestävä kehitys Suomessa ja koko maailmassa.

Olin ensimmäisen kerran ehdokkaana eduskuntavaaleissa jo vuonna 1991. Olin saman kevään abiturientti, joten puuhaa riitti. Ehdokkaaksi pääsy oli melkoinen yllätys, koska SDP:n jäsenvaali on tunnetusti tiukka ja varsinaiselle listalle pääsy ei ollut eikä ole mikään itsestäänselvyys. Sain kevään 1991 eduskuntavaaleissa 1116 ääntä.

Vuonna 1992 olin ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja tulin valituksi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon. Osallistuin myös aktiivisesti nuorisojärjestömme eli Sosialidemokraattisten Nuorten toimintaan ja olin yhden kauden valtakunnallisen järjestömme varapuheenjohtajana. Yhden kauden olin mukana myös opiskelijapolitiikassa Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan edustajistossa, mutta en koskaan varsinaisesti ollut opiskelijapoliitikko.

Eduskuntavaaleihin 1995 lähdin mukaan jo vakavammin. Minulla oli enemmän tukijoukkoja ja kannatusta tuntui olevan muutoinkin enemmän. Teimme todella paljon töitä ja uskoimme menestykseen, koska SDP oli nousemassa oppositioasemasta vaalivoittajaksi. Puolueen hyvästä menestyksestä huolimatta jäin kuitenkin toiselle varapaikalle 3122 äänelläni. Äänimääräni oli hyvä, mutta se ei tietysti silloin tuntunut hääppöiseltä, kun varsinainen tavoite jäi saavuttamatta.

Vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen jatkoin kunnallispolitiikassa ja menestyin vuoden 1996 kuntavaaleissa hyvin. Lisäksi sain useita uusia luottamustoimia, joista osa oli valtakunnallisia kuten valtion liikuntaneuvoston jäsenyys ja Veikkauksen hallintoneuvoston jäsenyys. Tämä luonnollisesti kannusti jatkamaan vielä kolmansiin eduskuntavaaleihin.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa tulin valituksi kansanedustajaksi. Tavoite saavutettiin ja se oli koko vaalityöporukallemme hieno juttu. Ilman innokkaita ja ahkeria ystäviäni ja tukijoitani vaalityöni tuskin olisi yltänyt läpimenoon asti. Vuosina 1999 – 2003 työskentelin eduskunnassa talousvaliokunnassa, ympäristövaliokunnassa ja tulevaisuusvaliokunnassa.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa lähes tuplasin äänimääräni saavuttaen Keski-Suomessa yli 8 000 ääntä. Taustaryhmäni oli jälleen suuressa roolissa, kun vaalikampanjaani valmisteltiin ja toteutettiin. Tukijat eri puolilla maakuntaa tekivät paljon töitä puolestani. Vaalikaudella 2003 – 2007 minut valittiin sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi. Työskentelin myös valtiovarainvaliokunnassa ja sen verojaostossa ja maatalousjaostossa.

Syksyllä 2005 minut nimitettiin liikenne- ja viestintäministeriksi Matti Vanhasen ykköshallitukseen. Kuuluin myös hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokuntaan ja toimin tietoyhteiskuntaohjelman ministerityöryhmän varapuheenjohtajana. Johdin puhetta epävirallisissa hallituksen viestintä- ja liikennepoliittisissa työryhmissä.

Ministerikokemus oli erittäin opettavainen, mielenkiintoinen ja antoisa. Varsinkin Suomen EU-puheenjohtajuuskausi vuoden 2006 heinäkuusta joulukuuhun oli hieno näköalapaikka koko eurooppalaiseen päätöksentekoon ja EU:n suhteisiin muihin maihin. Harvalle poliitikolle tarjoutuu mahdollisuus toimia tässä roolissa ja olen tavattoman iloinen siitä, että sain tuon ajanjakson valtioneuvoston jäsenenä kokea.

Vaalikaudella 2007-2011 toimin eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtajana. Se oli minulle hyvin tärkeä tehtävä ja koska aloitin nuorena kunnallispoliitikkona Jyväskylän ympäristölautakunnassa, asiat ovat sieltä asti olleet sydäntäni lähellä. Valiokunnan puheenjohtajana olin mukana myös Kestävän Kehityksen toimikunnassa ja omassa puolueessani vedin ympäristöpolitiikkaan liittyvää vaalivalmistelua.

Kuntavaaleissa 2008 en enää asettunut ehdokkaaksi. Olin ollut valtuutettuna jo 16 vuotta ja koin, että on vuoroni antaa tilaa uusille ihmisille. Lisäksi halusin keskittyä eduskuntatyöhön ja tärkeään valiokunnan puheenjohtajuuteen. Ratkaisuuni vaikuttivat myös mieheni asema kaupungin virkamiesjohdossa ja se, että halusin varata aikaa perheelleni ja lapsilleni.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa me demarit kampanjoimme muun muassa työn ja oikeudenmukaisuuden teemoilla. Puoluekenttä meni vaaleissa uusiksi Perussuomalaisten noustua Keskustan ohi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

Omat tehtäväni tällä eduskuntakaudella olivat selkeästi kansainvälisempiä kuin ennen. Toimin kahden eduskunnan kansainvälisen valtuuskunnan eli Suomen Euroopan neuvoston valtuuskunnan ja Itämeriparlamentaarikkojen valtuuskunnan puheenjohtajana. Vaalikauden puolivälissä SDP:ssä tehtiin ministerikierrätys ja sen seurauksena minusta tuli pääministeri Kataisen hallituksen peruspalveluministeri. Jatkoin samassa tehtävässä myös pääministerivaihdoksen jälkeen.

Peruspalveluministerin tehtävä on ollut mielenkiintoinen, mutta rankka. Toimialueella ovat lähes kaikki ihmisten arkiset peruspalvelut kuten vanhustenhoito, terveyspalvelut, sosiaalihuolto ja lastensuojelu. Työtä on riittänyt varsinkin kun hallitus on yrittänyt saada aikaan isoja rakenteellisia uudistuksia kuten sote-uudistuksen.

Olen iloinen ja kiitollinen, että olen saanut toimia keskisuomalaisten edustajana. Olen edelleen käytettävissä, kun äänestäjät valitsevat uuden eduskunnan 19.4.2015. Uskon, että kokemukselleni ja verkostoilleni on käyttöä myös tulevalla, haasteellisella vaalikaudella.

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER