Soten alkuperäiset tavoitteet hukataan

8.3.2017

Soten alkuperäiset tavoitteet hukataan

Eduskunta keskusteli eilen pitkään ja hartaasti sote- ja maakuntauudistuksesta. Hyvä niin, sillä asiakokonaisuus on laaja, lakipaketit yhteensä 1002 sivua. Huh hei! Siinä sitä riittää valiokunnille hommaa.

Keskustelussa nostettiin esiin huolia ja kysymyksiä, varsinkin soteen liittyen. Näitä huolia nostivat esiin opposition, mutta myös hallituspuolueiden kansanedustajat. Kun asia on näin laaja, ei aina oikein tiedä, mihin kulmaan asiassa tarttuisi.

Minun kulmani keskustelussa ovat sote-uudistukselle asetetut tavoitteet: hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palveluiden saatavuuden parantaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio eli saumattomat palveluketjut sekä kustannusten kasvun hillintä. Kun nyt katsoo hallituksen esitystä, tavoitteiden saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä.

Sote tarvitaan – mutta ei mikä tahansa sote. Kaikkien näkökulmasta täydellistä sote-mallia ei ole olemassakaan, mutta keskiöön olisi pitänyt asettaa sote-uudistuksen tavoitteet, joista vallitsee laaja yhteisymmärrys. Miksi sitten päädyttiin tekemään kiireellä samaan aikaan sote-rakenne, sote-rahoitus, maakunnat ja vielä päälle hallitsemattomaksi osaksi kokonaisuudessa muodostuva valinnanvapaus?

Veikkaukseni on se, että hallituspuolueet näkivät tässä historiallisen mahdollisuuden toteuttaa laaja, suorastaan jättimäinen uudistus. Keskusta sai kauan toivomansa maakuntahallinnon ja kokoomus haaveilemansa laajan valinnanvapauden. Mitä perussuomalaiset saivat – kukaan ei tiedä. Ehkä jälleen jonkun tiukennuksen maahanmuuttopolitiikkaan. Hankalinta on ymmärtää, miksi keskustalaiset haluavat puumerkkinsä tähän uudistukseen, joka todennäköisesti vaikeuttaa palvelujen järjestämistä ja tuottamista erityisesti haja-asutusalueilla.

Jaan asiantuntijoiden huolen siitä, että kun saumattomat palveluketjut eivät toteudu, muutkin tavoitteet murenevat – yksi kerrallaan. Jotta kansalaisten palvelut saadaan järkevästi näin pienessä maassa toteutettua siten, että osaava henkilöstö voidaan taata ja että rahamme riittävät, aivan keskeinen asia on paljon puhuttu integraatio. Eli kokonaisvaltainen ote sote-palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Asiantuntijoiden huoli on nimenomaan se, että esitetyllä mallilla toimijoiden viidakkoa on tavattoman vaikea, ellei jopa mahdoton hallita ja ohjata. Tämä voi johtaa arvaamattomiin kustannusten nousuun. Lisäksi kansalaisten luukut lisääntyvät ja kansanvalta karkaa pakkoyhtiöihin. Siihen, miten tulevat maakunnat voivat tätä hommaa hallita, saimme keskustelussa aivan liian vähän vastauksia.

Entisenä ministerinä totesin suoraan, että olen varmasti yksi niistä ihmisistä, joka todella toivoisi maahan järkevää ja toimivaa sote-ratkaisua – niin asiakkaiden, työntekijöidenkin kuin koko yhteiskunnankin kannalta. En kuitenkaan voi ymmärtää sitä, että koko järjestelmä myllätään nyt täysin, vaikka niin monet asiantuntijat ovat varoittaneet esitetyn mallin vaaroista. Toivottavasti hallituspuolueilla on varaa isoihinkin korjausliikkeisiin, jotta uudistuksen riskit voidaan minimoida emmekä hukkaa hyvinvointiyhteiskunnan keskeistä voimavaraa – sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivia osia.

Susanna Huovinen

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER