Pitkän ja perusteellisen pohdinnan päätös

Blogi
18.4.2018

Pitkän ja perusteellisen pohdinnan päätös

Aika aikaa kutakin, sanoo suomalainen sananlasku. Tämä virke on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Olen pohtinut suomalaisen politiikan muutosta. Olen pohtinut kansanedustajan työtä, sen muuttumista ja omaa rooliani tässä tehtävässä. Olen pohtinut omaa tulevaisuuttani.

Pitkä pohdinta on nyt tullut päätökseen. En asetu ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tunnelma on haikea, mutta pääosin helpottunut. Pitkä harkinta-aika on ollut eduksi, mutta lopulta päätöksen tekeminenkin on tärkeää.

Kyse ei ole ollut vähäpätöisestä päätöksestä. Olen kasvanut politiikkaan. Jo lapsuudenkodissani politiikka oli vahvasti läsnä. Lähdin nuorena mukaan Demarinuorten toimintaan, ja puolueeseen liittyminen oli minulle vakava päätös. Ensimmäiset eduskuntavaalini kävin vuonna 1991. Seuraavan vuoden kunnallisvaaleissa tulin valituksi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon ainoana alle 30-vuotiaana. Olin tuolloin 20-vuotias. Valtuutetun tehtävässä toimin 16 vuotta. Kansanedustajavuosia tulee tänä keväänä täyteen 19. Kaiken kaikkiaan olen toiminut kansanvallan palveluksessa eri tehtävissä ja eri tasoilla yli neljännesvuosisadan.

Ratkaisun taustalla monia syitä

Ratkaisuuni vaikuttivat monet syyt niin politiikan kuin oman elämänpiirinkin parissa.
Politiikka on muuttunut valtavasti sinä aikana, kun olen ollut kansanedustaja. Monet muutoksista ovat olleet myönteisiä, mutta eivät kaikki.

Tulin aikanaan työyhteisöön, jossa oltiin paljon yhdessä myös varsinaisten kokousten ja työtehtävien ulkopuolella. Tämä kasvatti oppimaan toisilta, kuuntelemaan ja keskustelemaan. Eri mieltä oltiin usein, riitelyksi meni harvoin. Opin arvostamaan kokeneiden kollegojen näkemyksiä ja kokemuksia, koska usein tarjoutui vapaamuotoisia tilanteita, joissa niitä saattoi kuulla.

Lisäksi nuorelle poliitikolle oli tärkeää voida puhua omista kokemuksista luottamuksellisesti. Uskon, että monien kansanedustajien kokemus on se, että oman luottamustehtävän eri puolten kuvaaminen muille on hyvin hankalaa. Usein kuultu kommentti on, että vain toinen samassa tehtävässä toimiva tai toiminut voi todella ymmärtää, mistä on kyse. Olen itsekin kokenut, että ihan lähimmille ystävillekään ei ole näiden vuosien aikana syntynyt kokonaisvaltaista ja oikeaa kuvaa työstäni.

Mitä pidemmälle uusi vuosituhat kului, sitä enemmän kansanedustajuus alkoi olla yksilöhommaa. Some on vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Lisäksi tärkeitä asioita on paljon, ja ne ovat yhä monimutkaisempia kokonaisuuksia. Jokainen kiiruhtaa ymmärrettävästi oman aikataulunsa mukana eteenpäin, ja yhä vähemmän on vapaamuotoista, yhteistä keskustelua. Tämä on valitettavasti köyhdyttänyt poliitikkojen välistä taustakeskustelua, jolla voisi olla myönteistä vaikutusta myös laajempaan kansalaiskeskusteluun.

Viime vuosina olen kokenut vaikeaksi sen, että politiikkaan on tullut piirteitä, joista en pidä, ja joiden keskellä minun on välillä ollut raskasta päivittäin työskennellä. Tarkoitan nyt ihmisiä vähättelevää ja loukkaavaa puhetta, jopa suoranaista rasismia. Tämä ilmiö vaatii kansanvaltaisten liikkeiden tiivistä yhteistyötä. Tiedän monen ajattelevan, että eikö tässä olisi yksi tärkeä syy jatkaa politiikassa. Koen kuitenkin, että nyt on toisten demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajien vuoro.

Myös mediaympäristö politiikan ympärillä on muuttunut rajusti. Kun aloitin eduskunnassa, talossa työskenteli paljon politiikan toimittajia eri medioista ja eri puolilta Suomea. Toimitusten väki on noista vuosista vähentynyt kovasti. Tämä on samalla tarkoittanut, että varsinaisesta eduskuntatyöstä kirjoitetaan vähemmän, eikä niin monissa medioissa. Lisäksi tuntuu, että julkiseen keskusteluun nousevat ihmiset ja asiat ihan muiden syiden perusteella kuin todellisen poliittisen työn kautta. Tässä toki myös me edustajat saamme katsoa peiliin.

Samaan aikaan kun olen saanut tehdä tätä mielenkiintoista, mutta välillä myös raskasta työtä, olen tasapainotellut perheen ja työn välimaastossa – kuten tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset. Molemmat lapseni ovat syntyneet ollessani tässä tehtävässä, joten he eivät tunne muunlaista äitiä. Perheeni on viettänyt pääosan viikosta perhe-elämää ilman minua Jyväskylässä.

Vaikka puolisoni on kaikki nämä vuodet hienosti kantanut vastuuta lapsistamme, ja tukijoukkomme ovat olleet tiiviisti apunamme, on poissaolo perheen luota alkanut vaivata minua itseäni yhä enemmän. Näin siitä huolimatta, että olen vankasti sitä mieltä, että kansanedustajuuden ja vanhemmuuden yhdistäminen on mahdollista. Enhän muutoin olisi kyennyt tehtäviäni näin pitkään hoitamaan.

Lisäksi jatkuva matkustaminen kahden kaupungin välillä on käynyt koko ajan raskaammaksi. Omien harrastusten ja ystävyyssuhteiden ylläpito on ollut myös haastavaa. Kuten edellä kuvatusta voi hyvin päätellä, harkintaani ovat vaikuttaneet ennen muuta oma elämäntilanne ja jaksaminen. Lopulliseen päätökseeni vaikutti voimakkaasti myös lähipiirissä pari vuotta sitten läpikäyty vakava sairastuminen.

Kansanedustajan luottamustehtävä on ainutlaatuinen ja arvokas

Kansanedustajan luottamustehtävä on raskas, kuluttava ja vaativa homma. Olet käytännössä jossain mielessä aina töissä. Kiitosta kuuluu harvoin, haukkuja saa paitsi omista toimista myös toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Olen joutunut vuosien aikana vaalien kautta luopumaan monista tärkeistä työtovereista, joista tuli matkan varrella ystäviä.

Näistä haasteista huolimatta kansanedustajan tehtävä on ainutlaatuinen ja mahtava työ! Se on hyvin antoisa, opettavainen ja mielenkiintoinen. Olen saanut kokemuksia, joita ei missään muualla työelämässä voi kokea. Olen nähnyt politiikan eurooppalaisen ja kansainvälisen tason erilaisissa tehtävissäni – joissakin olen voinut todella vaikuttaa valittuun suuntaan. EU-puheenjohtajuuskausi vuonna 2006 nousee yhdeksi koko elämäni hienoimmista kokemuksista.

Päätöksen kypsyessä on mielessäni tietysti ollut jatkuvasti läsnä kysymys, mitä tämän pitkän poliittisen uran jälkeen. Olen valitettavasti joutunut surullisena seuraamaan monien entisten kollegoideni tuskaista työnhakua. Poliitikon leima lyödään ihmiseen helposti eikä se hevillä irtoa. Entinen kansanedustaja on lopun elämäänsä entinen kansanedustaja, ja tällä on vaikutusta myös työllistymiseen – vaikka muuta usein väitetään.

Uutta kohti – innostuneena ja sitoutuneena

Nämä liian monien entisten kollegojen kokemukset mielessäni tunsin tietenkin huolta myös omasta tulevaisuudestani. Sitten eteeni avautui mahdollisuus, jota en voinut ohittaa. Kuulin, että Jyväskylässä sijaitsevan Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja olisi jäämässä eläkkeelle. Tehtävä kiinnosti minua välittömästi.

Olen pitkän urani varrella sanonut, että haluan tehdä politiikan jälkeen vielä jotain muuta. Jotain sellaista, jossa voisin hyödyntää oppimiani asioita ja kokoamiani verkostoja, mutta joka samalla olisi yhteiskunnallisesti tärkeää ja merkityksellistä.

Ensi- ja turvakotityö on minulle pitkältä ajalta tuttua. Olen toiminut vuosia sitten Keski-Suomen ensi-ja turvakodin johtokunnassa, ja ollut myös valtakunnallisen liiton varapuheenjohtaja. Yhteiskuntatieteiden maisterin koulutukseni ja muu kokemukseni tukee tehtävässä vaadittavia taitoja. Koin, että minulla oli paitsi oma kova kiinnostus myös hyvät edellytykset hakea tehtävää.

Nyt kun minut on tehtävään julkisen hakuprosessin kautta valittu, olen todella iloinen saamastani luottamuksesta ja äärettömän innoissani uusista työtehtävistäni. Haluan antaa tähän työhön kaiken vuosien varrella keräämäni osaamisen. Edessä on toki myös paljon uuden opettelua, mutta olen vakuuttunut, että Keski-Suomen ensi- ja turvakodin sekä valtakunnallisen liiton ammattitaitoinen henkilöstö on tarpeen tullen valmiina auttamaan. Ja olenhan kaksi kertaa kesken hallituskausien saanut kutsun ministeriksi, varmasti noista kokemuksista tulee nyt olemaan hyötyä. Tehtävät ovat toki erilaisia ja mittakaava toinen, mutta perusidea sama: liikkuvaan junaan on hypättävä!

Kansalaisjärjestöissä – myös Ensi- ja turvakotien liiton kaikissa jäsenyhdistyksissä – tehdään valtavan tärkeää ja vaikuttavaa työtä. Olen saanut kuulla monien kokemusasiantuntijoiden äänellä, miten juuri ensi- ja turvakoti on voinut olla käänteentekevä paikka kyseisen ihmisen elämässä. Monet työmuodot tukevat perheiden jaksamista ja varhaista tukea, jotta vaikeammilta tilanteilta vältytään. Uskon, että voin tuoda tätä tärkeää työtä entistä paremmin näkyväksi niin Keski-Suomessa kuin laajemminkin.

Työ Keski-Suomen ja keskisuomalaisten puolesta jatkuu uudessa roolissa

Tulen hakemaan valintani johdosta vapautusta eduskuntatyöstä ja lähden siitä, että vapautus myös myönnetään. Koen, että olen lähdössä tekemään yhteiskunnallisesti tärkeää työtä järjestösektorille. Vapautuksia on myönnetty tälläkin kaudella siirtymisiin henkilöstöltään pienempien organisaatioiden palvelukseen ja omaani lyhyemmällä eduskuntakokemuksella. Koska omassa maakunnassani tällaisia paikkoja avautuu harvoin, on luonnollista hakea mielenkiintoista tehtävää, vaikka eduskuntakausi jääkin hieman vajaaksi. Pidän luonnollisena, että myös eduskunnasta siirrytään muualle työelämään.

Kuten jo edellä totesin, koen antaneeni kansanvallalle ja työlle keskisuomalaisten edunvalvojana ison osan elämästäni. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut tällä politiikan näköalapaikalla toimia. Olen oppinut valtavasti ja saanut osaltani vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan suuntaan. Haluan kiittää kaikkia äänestäjiäni ja tukijoitani näistä vuosista. Suuren kiitoksen haluan antaa niille lähimmille tukijoilleni, jotka ovat koko poliittisen urani ajan kulkeneet rinnallani, tehneet työtä kanssani ja tukeneet kaikissa tilanteissa. Uskon, että niin äänestäjäni kuin muutkin keskisuomalaiset haluavat minun antavan panokseni jatkossakin oman maakunnan hyväksi – nyt vain toisenlaisessa tehtävässä.

Haluan myös kiittää kaikkia heitä, joiden kanssa olen saanut tätä tärkeää työtä tehdä: nykyisiä kollegoitani, mutta myös entisiä kollegoita, eduskunnan virkakuntaa ja henkilöstöä – kannustava työyhteisö on muutakin kuin haastava ja kiinnostava työ. Liikenne- ja viestintäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön osaavaa ja asiantuntevaa porukkaa arvostan hyvin korkealle – hyvä ja luotettava hallinto on yhteiskuntamme keskeinen voimavara. Lähimmät työtoverini – eduskunta-avustajani Kaisu, Sari, Pirjo, Tiina ja Kirsi, valtiosihteerini Perttu, Ulpu ja Ultsi sekä erityisavustajani Pekka, Ismo ja Laura ovat olleet tukena ja apuna aina – iloissa ja onnistumisissa, mutta myös silloin, kun itku on pyrkinyt pintaan tai pomo on ollut väsynyt ja turhautunut.

Erityiskiitoksen haluan antaa perheelleni. He ovat joutuneet joustamaan silloinkin, kun ei olisi pitänyt. Suurin kiitos menee puolisolleni Timolle. Ilman häntä mistään ei olisi tullut yhtään mitään. Vanhempani Mirja ja Erkki ovat olleet korvaamattomia monessakin mielessä, ja ilman heidän tukeaan minusta ei olisi alun perinkään tullut kansanedustajaa. Parhaat ystäväni ovat kulkeneet rinnallani kaikki nämä vuodet – vaikka naista ei ole välillä näkynyt mailla eikä halmeilla! Ja rakkaat poikani, elämäni valot ja suurimmat saavutukset – te olette pitäneet minut tiukasti kiinni arjessa, ja osoittaneet tukenne tavoilla, joita aikuiset eivät osaa. Ilman teitä, suuntani olisi voinut kadota.

Susanna Huovinen

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER