Perheenyhdistämistä ei tule vaikeuttaa

17.6.2016

Perheenyhdistämistä ei tule vaikeuttaa

Tänään eduskunnassa käsiteltiin perheenyhdistämisen tiukentamisen tähtäävää hallituksen esitystä hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta. Sosialidemokraatit jättivät mietintöön vastalauseen, jossa perheenyhdistämisen toimeentulovaatimuksia alennettaisiin, toimeentuloedellytyksen alkamisen aikarajaa pidennettäisiin ja alaikäiset vapautettaisiin velvoitteesta kokonaan. Tänään siis äänestettiin hallituksen kiristysehdotuksen ja opposition vastalauseen lievempien muotoilujen välillä. Niin sanotussa kakkoskäsittelyssä tulen äänestämään koko esityksen hylkäämisen puolesta.

En voi olla tukemassa kiristyksiä jo valmiiksi kireisiin perheenyhdistämisen kriteereihin. Perhe on jokaisen ihmisen turvasatama, ja on mielestäni hurskastelua puhua hyvästä kotoutumisesta, jos ihminen ei voi saada uuteen maahan sopeutumiseen kaikkein tärkeimpien ihmisten eli oman perheen tukea. Olen listannut lyhyesti alle keskeisiä perusteluja kannalleni. Ne ovat suoria lainauksia tahoilta, jotka ovat asiantuntijoita, ja joita asiassa arvostan. Haluan korostaa, että alla mainittujen lisäksi lukuisat muutkin tahot ovat kritisoineet esitystä.

Huhtikuussa Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirjoittivat Suomen uskontojohtajat seuraavaa: ”Jokaisella lapsella ja vanhemmalla on oikeus turvaan ja huolenpitoon, oikeus perheeseen ja toistensa kanssa elämiseen riippumatta sosiaalisesta, kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustasta. Perheenyhdistäminen ei ole vain oman maan kansalaisten oikeus. Päätösten ja toimien tulee perustua perhettä huomioivaan ajatteluun.” Lisäksi he muistuttivat: ”Ihmiskunnan sydämeen on eri kulttuurisin ja uskonnollisin perintein kirjoitettu kultainen sääntö, joka velvoittaa kohtelemaan toista ihmistä siten kuin itse toivoisi tulevansa kohdelluksi. Se myös ohjaa kohtelemaan toisen perhettä tai yhteisöä samoin kuin toivoisimme omaa perhettämme tai omia kansalaisiamme kohdeltavan.”

Lapsiasiavaltuutettu on todennut asiasta muun muassa seuraavaa: ”Perheenyhdistäminen on tälläkin hetkellä erittäin vaikeaa. Yksin maahan tulleiden lasten perheenyhdistämisiä ei toteudu juuri lainkaan. Hallituksen esitys ei sisällä lapsivaikutusten arviointia. Perheenyhdistämisen tiukentaminen voi vähentää maahanmuuttoa ja siitä aiheutuvia kuluja, mutta esityksessä ei ole arvioitu sitä, kuinka suuria kustannuksia aiheutuu, kun yksin maassa olevat lapset tai täällä vain toisen vanhemman kanssa olevat lapset mahdollisesti tarvitsevat moniammatillista tukea ja hoitoa tai lastensuojelun toimenpiteitä, jotta he pystyvät elämään normaalia lapsen elämää erossa kokonaan tai ainakin osin perheestään.”

Suomen Unicef on kritisoinut esitystä seuraavasti: ”Toimeentulorajat tarkoittaisivat käytännössä sitä, että Suomen valtio – tietoisesti – ulkomaalaislailla ohjaten, erottelee lapsia varallisuuteen perustuen, taaten paremmin toimeentulevien vanhempien lapsille paremmat oikeudet, esimerkiksi maahanpääsyn, ja mahdollisesti monet perusoikeudet kuten esimerkiksi ravinnon, koulun, jota vaille lapsi omassa maassaan tai pakolaisleirillä saattaa jäädä.”

Suomen Pakolaisapu vastustaa kaavailtuja kiristyksiä ja toteaa, että perhe-elämän vietto on ihmisoikeus ja että toimeentuloedellytys on jo nyt kohtuuton monille maahan muuttaneille eikä edistä kotoutumista. Lisäksi Pakolaisapu huomauttaa, että ohjeelliseksi tarkoitettua tulotasoa noudatetaan päätöksissä hyvin kirjaimellisesti. Tämänhän osoitti myös irakilaisperheen kohtalo, josta uutisoitiin laajasti äskettäin. Ihmisten yksilölliset tilanteet eivät siis tule riittävällä tavalla huomioon otetuiksi.

Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula on todennut: ”Suomessa ei ole selvitetty edellisten vuosina 2010 ja 2012 tehtyjen kiristysten vaikutuksia. Ennen uusia kiristyksiä Sisäasiainministeriön tulee laatia selvitys siitä, miten edelliset kiristykset ovat käytännössä vaikuttaneet perheenyhdistämisiin.”

Hallintovaliokunnalle on ilmeisesti toimitettu lakiesityksen käsittelyn yhteydessä jonkinlainen selvitys, jota itse ainakaan en ole nähnyt. Myös SDP:n kotoutumisohjelmassa vaadittiin ennen uusien ratkaisujen tekemistä selvitys aiempien kiristysten vaikutuksista. Tilanne ja yksittäisten perheiden kokemukset antavat aihetta laajalle selvitykselle, josta olisi mahdollista käydä myös kunnollista kansalaiskeskustelua. Yhden valiokunnan 17 jäsenen saama selvitys ei minua ainakaan vakuuta.

Suomen Amnesty muistuttaa asiassa seuraavaa: ”Kaikkein vaikeinta perheenyhdistäminen on heikoimmassa asemassa oleville eli ilman huoltajaa tulleille lapsille. Heidän perheenjäsentensä oleskelulupapäätökset ovat lähes kokonaan kielteisiä. Esimerkiksi vuonna 2013 vain yksi Suomeen ilman huoltajaa tulleen lapsen vanhempi sai myönteisen päätöksen.”

En viitsi sanoa, mitä ajattelen siitä, että maani kohtelee nimenomaan yksin tulleita lapsia tällä tavoin. Omassa pienessä kotikylässäni näitä lapsia ja nuoria asuu vastaanottokeskuksesta noin 40. He käyvät samaa koulua muiden lasten kanssa. Oma poikani kertoi, että oli ollut salissa hiljaista, kun irakilaiset, afgaanit ja syyrialaiset pojat ja tytöt olivat kertoneet omista kokemuksistaan pakolaisina. Kaikilla oli ikävä äitiä, isää ja sisaruksia.

Väestöliitto ottaa esiin mielenkiintoisen näkökulman. Meillä kiristyksiä on perusteltu yhteisellä pohjoismaisella linjalla muistamatta, että Ruotsiin on saapunut saman verran pelkästään alaikäisiä turvapaikanhakijoita kuin meillä kaikkiaan. Väestöliitto muistuttaa, että Suomessa syntyi vuonna 2015 pienin ikäluokka sitten vuoden 1860-luvun nälkävuosien. Samalla elinajanodote nousee koko ajan. Tässä Suomen tilanne poikkeaa merkittävästi muiden Pohjoismaiden tilanteesta. Liiton mielestä tämän väestöllisen ja taloudellisen tilanteen huomioiden meidän pitäisi päinvastoin luoda kuvaa maastamme perheystävällisenä ja hyvänä maana asua. Lisäksi Väestöliitto toteaa: ”Mahdollisuus saavuttaa vaadittava tuloraja on niin epätodennäköinen, että se tuottaa potentiaalisesti syvenevää toivottomuutta ja syrjäytymisen tunnetta sen sijaan, että se motivoisi ponnistelemaan yhteiskuntaan integroitumiseksi.”

Monissa puheenvuoroissa on todettu, että perheenyhdistäminen houkuttelee Suomeen väkeä, joka muutoin tänne ei tulisi. Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa aivan oikein tilastoista: ”Kiristyksiä perustellaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvulla. Tähänastiset kiristykset ovat kuitenkin huolen siitä, että perheenyhdistäminen on vaikeaa. Kansainvälistä suojelua saaneiden perhesidehakemusten määrä romahti parissa vuodessa: kun ennen vuotta 2012 jätettiin tuhansia hakemuksia (1907 hakemusta vielä vuonna 2011) pantiin vuoden 2012 aikana vireille enää 599 kappaletta.”

Perhe on jokaisen ihmisen turvasatama. Perheenyhdistämiseen ei tule tehdä uusia kiristyksiä, koska jo valmiiksi vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten tilannetta ei pidä entisestään hankaloittaa. Se ei ole pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden etu eikä myöskään suomalaisen yhteiskunnan tai suomalaisten etu.

Susanna Huovinen

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER