Kolumni 23.9.2017 Rauhan asia – kenen asia?

Kolumni Keskisuomalaisessa 23.9.2017

Rauhan asia – kenen asia?

”Enkä olisi tahtonut oppia,
että maailmassa on niin paljon sotia.
Miljoonat lapset ilman kotia,
ja kansakunnat kasvatetaan vihaamaan toisiaan.”

Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen, kyseli Pelle Miljoona laulussaan vuosikymmeniä sitten. Vuonna 1981 julkaistun Rakkaudesta elämään -albumin kappale syntyi artistin mukaan Saksassa, jossa levyä tehneet muusikot joutuivat kohtaamaan kaduilla vellovat mielenosoitukset. Niissä vastustettiin maahan tuotavia USA:n ohjuksia. Laulun sanat ovat tuntuneet pitkään kaukaiselta menneisyydeltä, mutta nyt on toisin.

Hiljattain kerrottiin väestönsuojasta, joka löytyy läheltä Helsingin keskustaa. Moni voi kokea, että tällaiset bunkkerit kuuluvat sotien aikaan. Kuitenkin samassa jutussa todettiin, kuinka vain 30 vuotta sitten yksi suomalaisten suurimmista peloista liittyi ydinsotaan. Omakin kokemukseni tulkittiin myöhemmin lauluksi Ultra Bran hittibiisin sanoin: ”8-vuotiaana tiesin, että maailma tuhoutuu, kaksintaistelussa suurvaltojen.” Pystyn vieläkin palauttamaan mieleen kauhean tunteen, kun kotipihan kivellä ystäväni Kirsin kanssa tajusimme maailmaa uhkaavan ydinasenapin olevan todellinen.

Nykyisin ydinsota ei kuulu suomalaisten pelkojen kärkeen. Nyt pelätään enemmän yhteiskunnan eheyttä uhkaavaa eriarvoisuutta. Sekin on aiheellinen pelko. Silti on syytä kysyä, mitä kuuluu maailmanrauhalle. Olisiko syytä aktivoida rauhanmarssit ja rauhanlaulut uudestaan, kun varustelukierre vain syvenee? Ainakaan vuosittain syyskuun 21. päivä vietettävä YK:n Kansainvälinen rauhanpäivä ei kovin laajaa mediahuomiota saavuttanut.

Vierailin pari viikkoa sitten eduskunnan puhemiehen delegaatiossa Korean niemimaalla, jossa maailman uusi varustautuminen näkyy konkreettisimmin. Korean sodan jälkeen pohjoisen ja etelän väliin muodostettu demilitarisoitu vyöhyke on maapallon kovimpien aseiden ympäröimä – molemmin puolin. Maiden rajalla näennäisen rauhallisuuden läpi saattoi tuntea sotilaiden suuren määrän ja valtavan asevoiman läsnäolon.

Pohjois-Korean ydinkokeet ja uhittelu ovat jo pidempään aiheuttaneet ongelmia alueen vakaudelle. On vaikea nähdä, kenen etua tämä kaikki palvelee. Eristäytyneen maan ja sen johdon toiminnan tulkitseminen on vaikeaa. Kaikki tämä heijastuu monin tavoin myös maailmanpolitiikan tasapainoon, ja vaikuttaa kielteisesti ydinaseiden vastaiseen työhön. Kun varustelu kiihtyy, kasvaa riski inhimillisten virheiden laukaisemille, paheneville kierteille.

Kansainvälisessä politiikassa vaikuttaa lisäksi nykyisin arvaamaton tekijä nimeltä Trump. Voi sanoa, että Trumpin kommentit Korean niemimaan tilanteesta eivät varsinaisesti ole auttaneet rakentamaan keskusteluyhteyttä. Se olisi välttämätön, jotta neuvotteluja voitaisiin käydä. Diplomatian ja politiikan monimutkaisuus on tainnut tulla Yhdysvaltain presidentille yllätyksenä. Kaikkea ei voikaan selittää yhdellä twiitillä.

Kun olin lähdössä Etelä-Koreaan, 13-vuotias uutisvirtaa seuraava esikoiseni sanoi: Älä lähde sinne äiti. Tippa meinasi tulla linssiin. Monestakin syystä. Erityisesti siksi, että vaikka itse 8-vuotiaana Opettajantien pihakivellä istuessani pelkäsin ydinsotaa, sain elää nuoruuteni kasvavan kansainvälisyyden myönteisessä ilmapiirissä. Eurooppa rikkoi muurejaan, koulujen ja järjestöjen kansainvälinen yhteistyö lisääntyi ja opiskelukaverit lähtivät vaihtoon pitkin Eurooppaa – moni jäi sille tielleen.

En halua, että lapseni joutuvat kasvamaan Euroopassa tai maailmassa, joka rakentaa muureja. En halua, että lapseni joutuvat tottumaan puheeseen, jossa kansainvälinen yhteistyö ja kaikki kansainvälisyys nähdään pelottavana mörkönä, jolta pitää piiloutua Impivaaraan, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Enkä halua, että lapseni joutuvat palaamaan minun ja aiempien sukupolvien sodan pelkoon, ydintuhon pelkoon, aseiden pelkoon. Siksi maailmanrauhasta puhuminen ei ole jonkun muun asia. Se on meidän jokaisen asia.

”Jäähyväiset aseille, joihin uskottiin
Jäähyväiset aseille, joilla synnit sovitettiin
Jäähyväiset aseille, joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille, joilla elämä tuhotaan.”
(Kollaa kestää 1979)

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER