Kolumni 2.12.2017 Häirintävapaa Suomi, kiitos!

Kolumni Keskisuomalaisessa 2.12.2017

Häirintävapaa Suomi, kiitos!

Varsinkin naisten kokema häirintä on noussut kansainvälisen keskustelun kärkeen ja syystä. #MeToo-kampanja on tuonut esiin häirinnän ja ahdistelun, jopa vakavampien rikosten kohteeksi joutuneiden tositarinat. Monien on ollut nyt helpompaa puhua, kun on vihdoin kokenut, että ei ole kokemustensa kanssa yksin. Että häpeä ei kuulukaan häirintää kohdanneelle, vaan on häirintään syyllistyneen synti.

Kampanjan myötä seksuaalisesta häirinnästä ja sen eri muodoista on alettu puhua aivan uudella tavalla. Monissa maissa eri alojen naiset ovat julkaisseet jopa tuhansien allekirjoitusten adresseja, joissa vaativat työrauhaa ja toisen ihmisen kunnioittamista työpaikoilleen. Lähentely ja alatyylinen kommentointi eivät kuulu työyhteisöihin.

Aihe on valitettavasti noussut esiin myös kouluissa ja oppilaitoksissa. Vaasalaisen koulun oppilaat kirjoittivat tällä viikolla kokemuksiaan opettajista, joiden toiminta on saanut nuoret naiset hämilleen ja pois tolaltaan. Ei tämmöinen meno kuulu mihinkään kouluun. Jokaisen vastuullisen aikuisen pitää ymmärtää roolinsa lasten ja nuorten edessä.

Asian laajuus on tainnut paljastua monille vasta nyt, vaikka olemme varmasti ymmärtäneet ilmiön olemassaolon. Pappaikäiset miehet ovat saaneet rauhassa kommentoida naisten ulkonäköä, painoa, pukeutumista tai biologista kelloa – tämä on sivuutettu olankohautuksella. Rivot jutut ja ehdottelu ovatkin olleet pelkkää huulenheittoa. Lähentelyllä onkin haluttu vain osoittaa, miten kiva olet.

Monissa maissa keskustelu häirinnästä on ollut laajaa ja johtanut myös konkreettisiin toimiin. Suomessa asian käsittely näyttää jääneen alkuvaiheeseen. Yleisradion aiheesta järjestämä tv-keskustelukin muodostui sekametelisopaksi, jossa flirttailu ja seksuaalinen häirintä menivät herttaisesti sekaisin.

Nyt keskustelu pitää Suomessakin saada seuraavalle tasolle. On aika käydä aiheesta korkean tason poliittinen keskustelu, jolla osoitetaan häirinnän uhreille – niin naisille kuin miehille – että aihe on tärkeä ja ongelmille myös tehdään jotain. Olen iloinen, että kollegani Tuula Haatainen teki viime viikolla asiasta eduskunnassa keskustelualoitteen. Tämä aloite tarjoaa mahdollisuuden analysoida tilannetta Suomessa ja pohtia, millaisiin toimenpiteisiin pitää ryhtyä. Kaikki häirintää kohdanneet ja rohkeasti asiasta puhuneet ihmiset ansaitsevat sen, että asia ei jää pelkäksi some-kampanjaksi.

Joidenkin on ollut vaikeaa ymmärtää, miksi asiasta on tullut näin valtava keskustelu. ”Turhaa höpötystä – ainahan tämä tämmöistä on ollut”, sanoi eräskin tuttavani. ”Potkaisen munille, jos tulee liian lähelle”, tokaisi toinen. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Kun tositarinat osoittavat, että kyse on yhteiskuntiemme rakenteissa olevasta typerästä toiminnasta, joka loukkaa ihmisen oikeutta yksityisyyteen ja koskemattomuuteen, on siihen puututtava. Monesti häirintää kohtaavat ovat vieläpä suoraan alisteisessa asemassa häiritsijöihinsä nähden, jolloin potkaisen munille –asenne ei ihan toimi. Siinä saattaa samalla saada itse potkaisun ja menettää toimeentulonsa.

”Onko nyt sitten kiellettävä flirttailu? Eikö ketään saa enää halata?” Hämmästyin nuoren pojan kommenttia televisiossa, kun hän taivasteli, että mitä jos nyt tuijottaminenkin kielletään. Jokainen voisi asettua toisen asemaan, niin asia saattaisi avautua hiukan toisin. Empatiaa kehiin, ihmiset! Tuijottaminen voi olla ahdistava kokemus tuijotettavana olevalle eli miksi siis haluaisit tehdä toiselle sellaisen fiiliksen? Pitää voida sanoa suoraan, jos jokin toisen käytöksessä tökkii – vaikka uskonkin, että suurimmalle osalle flirtin ja seksuaalisen häirinnän välinen ero on aivan selvä.

Olemme kaikki jonkun tyttäriä tai poikia, olemme ehkä äitejä ja isiä, mummoja ja pappoja. Uskon, että voimme samaistua ihmisten kokemuksiin; jos oma läheinen kokisi häirintää, eikä uskaltaisi siitä puhua. Uskon myös, että haluamme pääsääntöisesti jättää itsestämme hyvän muistijäljen lähimmäisillemme. Meillä on mahdollisuus oppia ja muuttaa käytöstämme, jos huomaamme toimineemme väärin. Ehkä pyytää anteeksi. Mutta puhumattomuudesta on vihdoin päästävä ja saatava Suomi häirintävapaaksi.

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER