| AJATUKSET - KIRJOITUKSET |
| 02.09.2008 :: Yliö Keskisuomalaisessa |
| Liikunnalla ja urheilulla on monia tehtäviä |
Liikunta- ja urheilutoiminnan perusyksikkö on urheiluseura. Ilman niitä eivät ihmiset - erityisesti lapset ja nuoret - löydä polkuaan liikuntaharrastuksen pariin. Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005 - 2006 mukaan urheiluseurojen toimintaan osallistuu yli 400 000 lasta ja nuorta ja saman verran aikuisia.
Tästä huolimatta on arvioitu, että aikuisista 35 - 40 prosenttia ja nuorista 50 - 60 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi ja jopa joka viides alle 18 -vuotias ei liiku käytännössä lainkaan. Kaikenikäiset ihmiset pitäisi saada liikkumaan enemmän. Näin säästäisimme merkittäviä summia erilaisten sairauksien hoidossa.
Suuri yleisö seuraa tarkasti kilpailumenestystä ja saavutettuja arvokisamitaleita. Liikuntaseuran tavoitteen tulee kuitenkin olla muussakin kuin urheilullisessa menestyksessä. Seuran ja siinä toimivien ihmisten on ymmärrettävä oma vastuunsa myös kasvattajina, kun toimitaan lasten ja nuorten kanssa.
Urheiluseurahan tarjoaa parhaimmillaan tiiviin, toimivan ja turvallisen yhteisön; lapsille ja nuorille uuden oppimisen riemua, uusia elämyksiä ja kokemuksia sekä elinikäisiä ystäviä. Aikuiset harrastajat puolestaan voivat ylläpitää fyysistä ja psyykkistä kuntoa ja saavat mahdollisuuden harrastaa mieluisassa kaveriporukassa. Innostunut seuratyö on myös huippu-urheilun taustana. Ilman seuroissa tehtävää perustyötä olisi moni lahjakkuuskin jäänyt löytämättä.
Kuulun niihin, jotka vaativat erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin, aikuisten terveysliikuntaan, perheiden yhdessä liikkumiseen ja erityisryhmien liikuntaan. Silti tarvitsemme myös huippu-urheilua. Se tuo eri lajeille uusia harrastajia ja tietysti on myös hienoa iloita suomalaisten urheilijoiden menestymisestä.
Urheiluseurat tarvitsevat tukea työlleen
Urheiluseurat kamppailevat monien isojen haasteiden parissa. Yksi suurimmista on, miten saada riittävästi ohjaajia ja valmentajia mukaan toimintaan. Tähän pulmaan ei valtion tasolla yhtä yksittäistä ratkaisua löydetä. Seurojen hyvät käytännöt pitäisi saada paremmin kiertoon ja toki rahallinen apu seuratyöhön auttaisi myös tilannetta.
Niin valtion kuin kuntienkin tärkeä tehtävä on tukea urheiluseuroja työssään. Valtiovalta onkin nyt käynnistämässä seuratukihankekokeilun, joka perustuu Kansallisen liikuntaohjelman ehdotukseen. On tärkeää varmistaa, että tuki menee todelliseen toimintaan eikä hallinnon pyörittämiseen. Myös liikuntatoimintaan liittyy nykyisellään melkoinen byrokratia, joka voi lannistaa tottumattoman vapaaehtoisporukan. Seuratukihankkeen vaikuttavuuden pitää näkyä konkreettisesti toiminnan monipuolistumisena ja lisääntymisenä.
Myös kuntien roolista liikunnan edistämisessä ja seurojen työn tukijana kannattaa näin kuntavaalien alla puhua. Rohkaisenkin urheiluväkeä haastamaan puolueita ja ehdokkaita tekemään kampanjoissaan linjauksia myös liikunnasta. Sehän on mitä parhainta kansanterveystyötä - siihen kannattaa kunnankin panostaa.
Valtion ja kuntien tukieuroista huolimatta osa lapsista ei pääse seurojen toiminnan piiriin, koska harrastamisesta on tullut kallista. Lisenssit, tilavuokrat ja palkkakustannukset nostavat hintaa. Tämä kehitys on suomalaisen liikunnan suurin yksittäinen haaste. Emme saa antaa kustannusten nousta monipuolisen harrastamisen esteeksi. Emme saa hyväksyä ylisukupolvista syrjäytymistä yleisesti yhteiskunnassa, emmekä liikunnassakaan.
Lisähuomiota koululiikuntaan
Koska urheiluseurat eivät kykene tavoittamaan kaikkia lapsia ja nuoria, nousee koululiikunnan merkitys suureksi. Liikuntatunnit voivat motivoida lapsia ja nuoria harrastamaan myös muulla vapaa-ajalla. Parhaimmassa tapauksessa jumppa- tai juoksukärpäsen puraisu liikuntatunnilla johtaa aktiiviseen harrastamiseen seurassa. Koulun liikuntakasvatuksessa tavoitetaan kaikki lapset ja nuoret. Siksi on väliä, millainen kuva liikunnasta näillä tunneilla annetaan.
Keväällä virisi sanomalehti Keskisuomalaisessa mielenkiintoinen keskustelu liikunnan kilpailullisuudesta, erityisesti koululiikunnassa tapahtuvasta kilpailusta. Keskustelu lähti liikkeelle aloitteesta, jossa ehdotettiin täyskieltoa kaikille koulun liikuntatuntien aikana järjestettäville testeille ja kilpailuille. Vaikka tiedän monia, joille koululiikuntamuistot eivät ole mieluisia, en ole aivan vakuuttunut, että kilpailujen kieltämisellä asia olisi hoidettu.
Liikunnanopettajat ovat monenlaisten paineiden alla. Oppilaiden taitoja pitäisi kartuttaa ja lisätä intoa koulun ulkopuoliseenkin harrastamiseen. Samalla kuitenkin pitäisi varoa, ettei kukaan saa liikuntatunneista kouluaikojen inhokkia. Opettajat joutuvat sukkuloimaan myös oppilaiden ja vanhempien erilaisten toiveiden välillä.
Mielestäni tärkeintä on se, että liikunnan opetuksesta vastaavat ammattilaiset, jotka osaavat koulutuksensa kautta suhtautua haasteelliseen tehtäväänsä oikein. Tärkeää on myös se, että koululiikunta olisi monipuolista ja että kaikki saisivat osallistua tasapuolisesti - taitotasosta riippumatta.
Kilpailuja en laittaisi täyskieltoon, kunhan ne vain tapahtuvat leikkimielellä ja iloisella fiiliksellä. Heikko osaaminen ei saa tarkoittaa koko luokan silmätikkuna olemista, vaan oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin pitää pystyä kiinnittämään huomiota. Oleellisinta on, ettei keskinäisestä kilpailusta ja menestymisestä tule itsetarkoitus liikunnan ilon ja riemun sijasta.
Liikunta yhteiskunnallisen tasa-arvon puolestapuhujana
Liikunnalla ja urheilulla on mahdollisuus toimia yhteiskunnallisen tasa-arvon puolestapuhujana. Esimerkiksi monikulttuurisessa yhteiskunnassa liikunnalla voi olla rooli, jota harvemmin otetaan aktiivisesti esiin. Liikunta voi toimia yhä suurenevan maahanmuuttajajoukon kotoutumisen keinona. Liikunnassa ei tarvita yhteistä kieltä. Lähes kaikki maapallon asukit tietävät, miten jalkapalloa pelataan.
Toivoisin, että liikunnan parissa tämä mahdollisuus otettaisiin täysimääräisesti käyttöön. Epäilemättä se tarkoittaa hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä, mutta liikuntaväen kannattaa tässä asiassa olla aktiivisia ja aloitteellisia. Tätä työtä pitäisi myös nykyistä enemmän valtiovallan tukea esimerkiksi järjestöjen tulosohjauksen kautta.
Haluan lämpimästi onnitella Suomen Palloliiton Keski-Suomen piiriä 70 -vuotisjuhlan johdosta, kiittää keskisuomalaisen liikunnan puolesta tehdystä työstä ja toivottaa menestystä pitkälle tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on kansanedustaja(sd.) ja valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja. Hän toimii myös perheliikuntaverkoston puheenjohtajana. Kirjoitus on kooste Suomen Palloliiton Keski-Suomen piirin juhlapuheesta 30.8.2008.
|
|