| AJATUKSET - KOLUMNIT |
| 10.01.2010 :: Kolumni Keskisuomalaisessa |
| Lähisuhdeväkivallalle saatava suitset |
Viime vuosi ei päättynyt hyvin. Espoon murheelliset tapahtumat järkyttivät kaikkia. Silmitön väkivalta tuntuu olevan yhä yleisempää ja se pelottaa.
Murhenäytelmä nosti esiin monia kysymyksiä. On selvää, että rikoksia tekevien maahanmuuttajien asema nousee keskusteluun. Mutta suomalainen yhteiskunta pistää päänsä pensaaseen, jos tämän väkivallanteon edessä juututaan hakemaan ratkaisua vain tiukemmasta maahanmuuttopolitiikasta. Siitä ei nimittäin löydy vastausta siihen, miksi Suomi on niin väkivaltainen maa ja miksi erityisesti lähisuhdeväkivalta rehottaa.
Suomessa kuoli parisuhdeväkivaltaan vuonna 2007 viisi miestä ja 25 naista. Naisten väkivaltaiset kuolemat ovat Suomessa yli kaksi kertaa yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2005 poliisin tietoon tuli yli 30 000 pahoinpitelyrikosta, joista reilut 20 000 liittyi perheväkivaltaan. Parisuhteissa naisiin kohdistuva fyysinen väkivalta on Suomessa kolme kertaa yleisempää kuin Ruotsissa. Näiden lukujen pitäisi suorastaan ravistella meidät hereille.
Ollakseen surullisen yleinen ongelma, lähisuhdeväkivallasta puhutaan suhteellisen vähän. Mistä tämä johtuu? Onko niin, että toisen ihmisen pelko ja hätä mieluummin sivuutetaan kuin siihen puututaan? Kukaan ei ansaitse väkivaltaa eikä kenenkään pidä joutua pelkäämään kotonaan. Suomalaiselle lähisuhdeväkivallalle on saatava suitset. Koko yhteiskunnan pitää toimillaan osoittaa, että se ei salli kenenkään pahoinpitelevän läheisiään.
Miten lähisuhdeväkivalta kitketään? Tehtävä ei ole helppo, muttei mahdotonkaan. Jollemme nyt tartu asiaan, perheissä kasvaa koko ajan lapsia, joiden tapa ratkoa erimielisyyksiä on väkivalta. Kierre on saatava poikki. Väkivallasta ja sen seurauksista pitää puhua paljon laajemmin. Väkivallasta voi päästä eroon - niin uhri kuin tekijäkin. Konkreettista apua on oltava tarjolla, mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Esimerkiksi turvakotipaikkoja pitäisi EU:n suosituksen mukaan olla yksi perhepaikka 10 000 asukasta kohden. Suomessa tämä tarkoittaisi 500 - 600 perhepaikkaa, kun niitä nyt on vain 120.
Pekkarinen tuli SDP:n linjoille
Ilahduin, kun elinkeinoministeri Pekkarinen tuli jälleen veropolitiikassa SDP:n linjoille(KSML 30.12.). Hän totesi muun muassa aivan oikein seuraavasti: ”Lama-Suomessa suurituloisimpien ostovoima kasvaa kuin parhaan talouskasvun oloissa.” Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Varsinkaan kun samanaikaisesti työttömiksi jäävien ihmisten arki särkyy ja valtionhallinnon tuottavuusohjelma sekä liian laihat työvoimapolitiikan toimet murentavat esimerkiksi työvoimatoimistojen mahdollisuuksia auttaa ihmisiä.
Pekkarinen esitti, että verotuksen sosiaalista ulottuvuutta mietitään viimeistään vuonna 2011. Miksi vasta silloin? Hallituksen veropolitiikka on rapauttamassa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan. Korjausliikkeitä tarvitaan jo nyt. Me keskisuomalaiset tiedämme ministeri Pekkarisen tunnolliseksi ja tarmokkaaksi mieheksi. Hän on vaatinut ennenkin veropolitiikkaan uusia avauksia. Nyt samanlaisia puheenvuoroja on kuultu jo useita. On toiminnan aika, Mauri!
Lopuksi haluan keskisuomalaisten kansanedustajien puolesta ensimmäisenä kirjoittajana kiittää maakuntalehteä kolumnipalstasta. Keskisuomalainen on luettu lehti ja palsta antaa meille mahdollisuuden kertoa mielipiteistämme, työstämme ja sen taustoista maakunnan ihmisille.
Mieleeni muistuu käynti ensimmäisen kauden kansanedustajana Pihtiputaalla. Minua tapaamaan tuli pappa, joka totesi: ”Olet se sinäkin hissukka, kun et mittään siellä eduskunnassa puhu, kun ei ole ollut lehellä!” Niinpä. Lehtien kommentteihin päätyvät usein puoluejohtajien, ministerien ja eduskuntaryhmien johtajien kasvot ja puheet, kuten Keskisuomalaisen julkaisema mediatutkimuskin osoitti. Ehkäpä nyt myös meidän keskisuomalaisten riviedustajien tekemä työ näkyy uudella tavalla, kun se on lehellä ja omalla palstalla!
Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.), ympäristövaliokunnan pj., Ensi- ja turvakotien liiton varapj.
|
|