| AJATUKSET - KOLUMNIT |
| 31.05.2008 :: Sisä-Suomen Lehti |
| Jokaisen lapsen oikeus on löytää oma lahjakkuutensa |
Tänä viikonloppuna koululaiset juhlivat kouluvuoden päätöstä. Myös monessa muussa oppilaitoksessa vietetään erilaisia juhlallisuuksia. Nuorten elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Joku suuntaa lukioon, toinen jatkaa ammattiin opiskelemalla ja kolmas aloittaa suoraan työelämän. Tässä elämän vaiheessa lähes mikä vain on mahdollista, kaikki tiet ovat avoinna.
Minun ukkini lähti alle 15-vuotiaana kotoa työn perään, kun oli pakko. Hänen suurin koulutuksellinen saavutuksensa oli kiertokoulun lisäksi elämänkoulun käyminen. Ukin vuosikymmenten vuorotyöpanos paperitehtaassa kelpasi kyllä yhteiskunnalle. Vasta serkussarjastamme löytyvät sukumme ensimmäiset ylioppilaat. Vanhempani saivat jo hyödyntää tasa-arvoisempaa koulutusjärjestelmää yliopisto-opintojen muodossa.
Nykyisin on vieläkin paremmin. Jokainen suomalainen lapsi on oikeutettu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen päivähoidossa. Jokainen suomalainen lapsi pääsee käymään kouluun valmistavaa esikoulua. Jokainen suomalainen lapsi saa käydä korkeatasoisen peruskoulun. Jokainen opiskelija on jatkokoulutuksessa oikeutettu opinto- ja asumistukeen. Päivähoidossa, koulussa ja jatko-opinnoissa kohtaavat siis eri koulutustaustaisten ja tulotasoisten vanhempien lapset.
Tämä on tasa-arvoinen koulutuksen malli, joka tuottaa kansainvälisesti mitaten huipputuloksia ja inhimillisesti katsoen antaa mahdollisuuden jokaiselle lapselle löytää oma lahjakkuutensa. Edellyttäen tietysti, että myös luokkahuoneessa kaikki lapset ovat tasa-arvoisia taustoistaan huolimatta.
Tästä hyvinvointiyhteiskunnan yhdestä kulmakivestä, tasa-arvoisesta koulutuksesta pitäisi huolehtia tarkasti. Erottelua osaaviin ja taitamattomiin päiväkotilapsiin, hyviin ja huonoihin koululaisiin ei pidä sallia. Se johtaa ennen pitkää jo osittain käynnissä olevaan keskusteluun omista kouluista lahjakkaille lapsille. Tästä taas seuraa väistämättä kysymys, miten lahjakkuus sitten yhteiskunnassamme määritellään? Onko mittarina myös sosiaalinen tai taiteellinen lahjakkuus vai vain matemaattinen osaaminen?
Porvarihallitus on valitettavasti jo käynnistänyt koulutuksen eriarvoistamisen. Tämä tapahtuu nyt korkeakoulutuksessa. Yliopistot jaetaan kahden kerroksen väkeen perustamalla erityinen innovaatioyliopisto Helsinkiin, joka saa muita paremmat resurssit. Tavoitteena on haalia parhaat opettajat, tutkijat ja opiskelijat. Ja yllätys yllätys, yksityiset rahoittajat pääsevät yliopiston hallintoon päättämään uuden yliopiston suunnasta.
Kunpa peruskoulu sentään säästettäisiin turhilta rahan ja opetuksen kytköksiltä. Muutoin on todellinen vaara paluusta menneisyyteen: rahalla saa parempaa koulutusta. Sitten lapset eivät enää olekaan samalla lähtöviivalla. Annammeko jälleen tulotason määrittää sen, voiko lapsi löytää omaa lahjakkuuttaan vai onko hänen tulevaisuutensa suunta - ei lahjakkuuden ja oman halun - vaan vanhempien tulotason mukainen?
Toivottavasti eri taustoista tulevat lapset saavat tulevaisuudessakin oppia rinta rinnan. Se takaa, että lapsesta alkaen ymmärretään, että on erilaisia perheitä, erilaisia tapoja ja siitä huolimatta voidaan oppia toiselta jotakin tärkeää.
Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.)
Jyväskylä
|
|