| AJATUKSET - KOLUMNIT |
| 20.11.2008 :: Jyväskylän Kaupunkilehti |
| Ei lisää ydinjätettä, kiitos! |
Olin viisivuotias, kun Suomeen rakennettiin ensimmäinen ydinvoimalaitos vuonna 1977. Tuolloin ydinjäteongelma sivuutettiin viittaamalla tulevaisuuden huikeaan teknologiakehitykseen, joka tulisi ratkaisemaan asian tavalla tai toisella. Vuonna 2002 olin kansanedustajana päättämässä viidennen reaktorin rakentamisesta. Vastustin hanketta, koska teknologiakehitys ei ollutkaan löytänyt hyvää tapaa päästä eroon ydinjätteestä. Pysyvä ja kestävä ratkaisu antaa yhä edelleen odottaa itseään.
On tietysti totta, että Suomi on edelläkävijämaana ottanut rohkeasti kantaa ydinjäteongelmaan ja päättänyt loppusijoituksesta kallioperäämme. Tämä onkin mielestäni viisasta, sillä jos ydinvoimaa käytetään, pitää kyllä myös tietää, mitä aiotaan tehdä ydinjätteelle. Mielestäni oikea ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että siirrämme oman energiankulutuksemme jätteet ja vastuun tuleville sukupolville. Vaikka nyt uskommekin, että kallioperään sijoitus on oikea ja turvallinen tapa, kuka voi ottaa vastuun tuhansien vuosien päähän? Ei kukaan meistä.
Ydinvoimaa vastustavan ihmisen pitäisi aina osata ydinvoiman kannattajia paremmin vastata kysymykseen: mistä sitten otamme tarvittavan energian? Siihen pitääkin löytyä vastaus. Vastaus on tehokkaampi energiansäästö ja räväkämpi sijoittaminen uusiutuviin energianlähteisiin. Toivoisin kuitenkin myös ydinvoiman kannattajien tunnustavan selkeämmin sen tosiasian, että emme tiedä emmekä voikaan tietää, mitä ydinjätteelle tapahtuu kaukana tulevaisuudessa. Ymmärrän, että monet hyväksyvät ydinvoiman lisärakentamisen energiantarpeen vuoksi. Minä en kuitenkaan pidä ydinjäteongelmaa lopullisesti ratkaistuna kallioperään sijoituksen myötä. Niinpä ydinjäte on minulle mahdoton kynnys ylitettäväksi.
Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.)
www.susannahuovinen.fi
|
|