| AJATUKSET - PUHEET |
| 04.11.2009 :: Ilmasto- ja energia – mitä rakennusvalvonnalta odotetaan: Rakennusvalvontapäivät 4.-6.11.2009, Tampere |
Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Susanna Huovinen
Arvoisat kuulijat,
Aivan aluksi haluan kiittää siitä, että sain tulla puhumaan tähän tilaisuuteen. On tärkeää, että lainsäädäntötyötä tekevillä päättäjillä on aito mahdollisuus kohdata eri alojen ammattilaisia, joilla on todellinen tieto omalta alaltaan ja usein myös parhaat mahdollisuudet arvioida lainsäädännön toimivuutta ja mahdollisia ongelmakohtia. Me ympäristövaliokunnassa pyrimme aina perusteelliseen käsittelyyn ja korkeatasoiseen lainsäädäntöön ja kuulemme viikoittain kymmeniä asiantuntijoita eri lakien tiimoilta. Toivon, että myös te rakennusvalvonnan ammattilaiset olette aktiivisia ja otatte yhteyttä, mikäli haluatte tuoda omia näkemyksiä niin valtakunnan kuin kuntatason päättäjien tietoisuuteen.
Minulle on annettu kohtuullisen laaja otsikko, johon pyrin nyt löytämään muutamia näkökulmia.
Tuskin kukaan meistä voi välttyä jo päivittäisiksi muodostuneilta ilmastouutisilta. Eilen kerrottiin Kilimanjaron huipun lumipeitteen ohenevan, muutama viikko sitten pienen saarivaltakunnan päättäjät pitivät vedenalaista kokousta viestittääkseen saarensa uppoamisesta mereen ja jatkuvasti kuulemme uutisia lähestyvään Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyen.
Ilmastomuutos on todellinen ja vakava uhka. Pallo kyllä pelastaa itse itsensä, mutta ihmiskunnan turvallisuus on kuitenkin uhattuna. Hiilidioksidipäästöt ovat uusimpien tutkimusten mukaan kasvaneet rajummin kuin aikaisemmin kyettiin ennustamaan, sillä päästöt ovat kasvaneet 40 prosenttia yli aiemman pahimman skenaarion. Jos ilmastonmuutosta ei saada hidastettua, se voi vuosisadan loppuun mennessä saavuttaa ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta kriittisen tason.
Vuonna 2007 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n neljäs arviointiraportti sisältää kootusti uusimman tieteellisen tiedon, mutta tiedot perustuessaan tieteellisissä julkaisuissa julkaistuihin tutkimuksiin ovat vähintään kolme vuotta vanhoja. Viimeisen kahden vuoden aikana on julkaistu yksittäisiä, jopa hälyttäviä tutkimustuloksia. Pelkona onkin, että tieteellisin kriteerein koottavan uuden raportin aikaansaaminen vie niin kauan, että poliittinen päätöksentekojärjestelmä ei ehdi ajoissa vastaamaan tarvittaviin päästövähennyksiin.
Ilmastonmuutoksen hillinnällä voidaan vähentää, hidastaa tai välttää monia kielteisiä vaikutuksia. Seuraavan kahden, kolmen vuosikymmenen aikana tehtävät hillintätoimet ja investoinnit ovat keskeisessä roolissa. Päästövähennysten viivästyminen vaikeuttaa tehtävää ja lisää vakavampien ilmastovaikutusten riskiä. Ilmaston lämpeneminen voi jatkua ensi vuosisadalle ja merenpinnan nousu useiden vuosisatojen ajan, vaikka kasvihuonekaasujen päästöt pienenisivätkin. Tämä johtuu siitä, että päästövähennykset eivät tietenkään näy heti ilmaston tilassa.
Uusimat tieteelliset tiedot siis antavat tilanteesta yhä synkemmän kuvan. Mahdollisuus siihen, että ilmastonmuutoksesta voi tulla kumulatiivinen, itseään ruokkiva prosessi, jota ei voida pysäyttää, on todennäköisempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Maailman lämpötila voi yhä todennäköisemmin nousta vuoteen 2100 mennessä jopa 6 °C. Tällä olisi monessa suhteessa katastrofaaliset seuraukset. Tutkijat korostavat äärimmäisten ilmastonmuutosten mahdollisuutta. Nämä voivat johtaa esimerkiksi jäätiköiden odotettua nopeampaan sulamiseen tai valtamerten kiertoliikkeen nopeaan muutokseen.
Nämä äsken kertomani, ehkä hieman dramaattisilta tuntuvat luvut ja esimerkit ovat suoria lainauksia ympäristövaliokunnan lausunnosta, jonka annoimme pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta viime keväänä. Suuri osa tästäkin tiedosta tuli valiokuntaan eri asiantuntijakuulemisten kautta. Ilmastonmuutos ei ole pikku juttu. Sen hillintätoimien tulee olla mukana kaikilla päätöksenteon ja toiminnan tasoilla läpileikkaavasti. Ilman mittavia kansainvälisiä ja kotimaisia toimia päästöjen kasvun taittuminen on liian hidasta. Tällöin me kaikki joudumme mahdollisesti vastaamaan tulevaisuudessa kysymykseen: Miksi ette tehneet riittävästi?
Hyvät kuulijat,
Vaikka näkymä tulevaisuuteen saattaa vaikuttaa äsken kuullun perusteella synkältä, ei turhaan synkistelyyn kannata juuttua. Pitää toimia ja tehdä päätöksiä, jotta emme joudu selitysvastuuseen tuleville sukupolville. Meillä on jo paljon toimivia keinoja siirtyä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Näitä keinoja on niin energiantuotannon, liikenteen kuin rakentamisenkin puolella.
Energiatehokkuuden parantaminen ja energiansäästö ovat keinoja, joiden avulla on mahdollista kustannustehokkaimmin vähentää energiankulutusta ja siihen sidoksissa olevia päästöjä. Siten on perusteltua asettaa juuri energiatehokkuus ja energiansäästö etusijalle.
Valiokunta korostikin ekotehokkuuden keskeistä merkitystä kaikessa toiminnassa ja totesi, ettei kaikkea potentiaalia ole vielä hyödynnetty. Ekotehokkuus-käsitteellä valiokunta tarkoitti sekä materiaali- että energiatehokkuutta. Ekotehokasta on tuotanto, jossa mahdollisimman vähistä luonnonvaroista saadaan mahdollisimman paljon palveluja ja tuotteita. Materiaalitehokkuus on materiaalien käytön vähentämistä, optimoimista ja uudelleen käyttämistä.
Vähähiilisessä yhteiskunnassa kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä radikaalisti, jolloin yksittäisten päästölähteiden lisäksi huomiota on kiinnitettävä yhdyskuntarakenteeseen ja yleensä alueidenkäyttöratkaisuihin liittyviin ilmastovaikutuksiin. Yhdyskunnissa eli asumisessa ja kiinteistöissä kulutetaan lähes saman verran energiaa kuin teollisuudessa, noin 40 prosenttia. Lämmitysjärjestelmien ohella yhdyskunta- ja aluerakenne vaikuttaa päästöihin liikenteen kautta.
Tavoitteen saavuttamisessa on kysymys kokonaisvaltaisesta yhdyskuntasuunnittelusta; miten suunnitella ja toteuttaa energiatehokkaita, vähähiilisiä yhdyskuntarakennekokonaisuuksia ja rakennuksia, jotka ovat samalla kestäviä myös muista näkökulmista, viihtyisiä, toimivia ja ihmisten asumistoiveiden mukaisia.
Viime keväänä ympäristövaliokunnan kuulemisissa kävi harvinaisen selväksi, että erityisen suurta energiatehokkuuspotentiaalia on juuri rakentamisessa. Tähän kiinnitti huomiota myös energiatehokkuustoimikunta omassa työssään. Kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen onkin keskeinen keino ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä pelkästään rakennusten lämmityksestä aiheutuu yli 30 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. Rakennuksissa käytetystä kokonaisenergiasta noin 60 prosenttia kuluu lämmitykseen ja jäähdytykseen ja loput lämpimään käyttöveteen, valaistukseen ja kotitalouskoneiden käyttöön.
Uudisrakentamisen osalta energiatehokkuutta voidaan lisätä rakennusten ulkovaippaa koskevia vaatimuksia kiristämällä sekä edistämällä matalaenergia- ja passiivitalojen rakentamista. Rakennusten ulkovaipan osuus on noin 40 prosenttia kokonaisenergian kulutuksesta, joten täytyy keskittyä myös käyttöveden, ilmanvaihdon laitteistojen ja valaistuksen energiankulutuksen pienentämiseen.
Strategian mukaan ensimmäisessä vaiheessa uudisrakennusten energiatehokkuutta koskevia rakentamismääräyksiä tiukennetaan noin 30 prosenttia nykyiseen määräystasoon verrattuna. Valiokunta tuki lausunnossaan tätä linjausta, koska rakennusalan normiohjaus on osoittautunut toimivaksi keinoksi. Sen avulla voidaan edistää energiatehokkuutta. Rakennusten energiatehokkuuden parantamista normiohjauksella on jatkettava myös tulevaisuudessa.
Rakennusalan energiatehokkuuden kehittäminen voisi olla Suomelle yksi merkittävä osaamisalue. Vaikka matalaenergiatutkimusta on tehty jo parikymmentä vuotta, Suomi ei ole pystynyt nousemaan edelläkävijän asemaan. Ympäristövaliokunnan mukaan rakennusalan eriävät näkemykset sekä energiatehokkuuden lisäämisen mahdollisuuksista ja keinoista että matalaenergia- ja passiivitalojen rakennusteknisestä toimivuudesta ovat osaltaan hidastaneet alan kehitystä. Tämä on valitettavaa, sillä juuri nyt kaikkialla maailmassa etsitään keinoja päästöjen vähentämiseksi kaikilla sektoreilla. Nämä alat voivat olla uusia merkittävän kasvun ja kehityksen aloja eikä tästä kelkasta olisi varaa tipahtaa.
Ilmastonmuutokseen liittyvä sateisuuden lisääntyminen ja äärimmäiset sääilmiöt asettavat haasteita myös rakentamiselle, jotta vältytään aikaisempien vuosikymmenten rakentamisessa tapahtuneilta virheiltä. Matalaenergiatalojen laatua pidetään yleisesti ottaen hyvänä. Jos kosteusongelmia on ilmennyt, niiden syyksi on yleensä osoittautunut rakennusvirhe eikä itse vaatimustaso. Valiokunta korostikin tarvetta kouluttaa maahan tarpeeksi osaavia energiatehokkuuden suunnittelijoita, toteuttajia ja rakentajia, ammattitaitoista rakennusvalvontaa unohtamatta.
Hyvät kuulijat,
Kun rakennuskantamme uusiutuu vain noin prosentin verran, on selvää, että olemassa olevalla rakennuskannalla on ratkaiseva merkitys energiatehokkuuden parantamisessa. Merkittävä osa rakennuskannasta on tulossa peruskorjausvaiheeseen, joten energiatehokkuutta tulisi juuri nyt parantaa.
Energiaperuskorjauksissa suurimmat puutteet liittyvät usein suunnitteluun ja korjausprosessin kokonaishallintaan. Tulevaisuudessa tulisi selvittää tarvetta suunnata tukea jo suunnitteluvaiheeseen, jotta koko korjaushanke saadaan ensiksikin lähtemään liikkeelle ja jotta se toteutettaisiin mahdollisimman tehokkaasti myös energiatehokkuuden kannalta.
Strategiassa todetaan, että kunnilla ja viranomaisilla on jo nykyisin varsin laaja toimivalta edellyttää energiatehokkuutta tiettyjen korjaustoimenpiteiden yhteydessä. Tarkoituksena on korjausrakentamista koskevilla päätöksillä vahvistaa energian kulutuksen ja päästöjen vähentämistä rakennuksissa ja niiden käytössä. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa olisikin toivottava, jotta varmistetaan, että korjausrakentamiseen liittyvä energiatehokkuuspotentiaali ei jää hyödyntämättä.
Rakennusvalvonnalla on tietysti tärkeä rooli kaikessa rakentamiseen liittyvässä, mutta toisaalta valvonnan tehostamisellakaan ei kaikkia ongelmia voida ratkaista. Rakennusvalvonnalla on kuitenkin mahdollisuus kannustaa toimijoita oikeisiin, energiatehokkaisiin ratkaisuihin. Myös jo mainittu energiatehokkuustoimikunta linjasi rakennusvalvonnasta muun muassa seuraavaa: ”Yhdenmukaistetaan rakennusvalvontaa eri seuduilla ja tarvittaessa kuntien rakennusvalvontoja yhdistetään seudullisesti. Energiatehokkuusneuvonta sisällytetään myös osaksi rakennusvalvontaa ja kaavoitusta.”
Olemme ympäristövaliokunnassa olleet toistuvasti huolestuneita ympäristöhallinnon mahdollisuuksista vastata kaikkiin mahdollisiin haasteisiin, joita tuntuu tulevan koko ajan uusia. Ympäristöhallinto ei kuitenkaan ole ainoa sektori, jolla nousee esiin kysymys riittävästä resurssoinnista. Yhä heikentyvä talous- ja työllisyystilanne ja vaikeutuva kuntatalous tekee kysymyksestä vieläkin tärkeämmän. Uusia velvoitteita asetettaessa, resurssien pitäisi seurata mukana. Valiokuntamme on tietoinen, että myös rakennusvalvonnassa työtä tehdään usein pienillä resursseilla. Kiinnitämme tähän myös jatkossa huomiotamme. Hallituksen ja asuntoministerin linjauksia kuullaan 14.12. järjestettävässä Asuntofoorumissa, jonka teemana on rakennusvalvonta.
Hyvät kuulijat,
Ilmastonmuutoksen hillinnässä rakentamissektoriin tulee nyt kiinnittää painokkaammin huomiota. Keskeiset keinot ovat koulutus, neuvonnan ja ohjeistuksen lisääminen sekä kansalaisten kannustaminen vapaaehtoisin toimin kiinteistöjen energiatehokkuutta parantaviin toimiin. Kaikki luvanvarainen rakentaminen on jo rakennusvalvonnan piirissä, joten puitteet ovat jo olemassa. Erityisesti neuvontapalveluja tulisi kehittää energiatehokkuusnäkökulman onnistuneeksi toteuttamiseksi. Esimerkiksi pientalorakentajien neuvontapalveluja sekä arkkitehtien, LVI-suunnittelijoiden ja rakennusalan ammattilaisten sekä pk-yritysten energiatehokkuuskoulutusta tarvitaan.
Strategian linjauksen mukaan sen tavoitteena on taata kansalaisille ajantasaisen tiedon saaminen kaikista ilmasto- ja energiapolitiikan osa-alueista. Suomalaiset ovat nähdäkseni sekä kiinnostuneita että motivoituneita toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. On siten olennaisen tärkeää, että kysyntään vastataan ja puolueetonta neuvontaa on helposti saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan. Tätä kansalaistietoisuuden lisääntymistä ei tule jättää hyödyntämättä, vaan viestintään ja neuvontaan pitää löytyä resursseja.
Hyvät kuulijat,
Tässäpä sitä taisi tulla työsarkaa meille kaikille. Toivon teiltä – edellä mainittujen asioiden lisäksi – aktiivista roolia. Patistakaa omia kuntianne ottamaan ilmatonmuutos, sen johdosta muuttuva lainsäädäntö ja ohjauskeinot tosissaan. Tarvitaan kuntien ja alueiden omia ilmastostrategioita, joissa sovitaan, mitä tehdään, millä rahalla, kuka tekee, kuka koordinoi ja miten hoidetaan seuranta ja arviointi.
Ennen kaikkea toivon, että tuette kohtaamianne alan toimijoita toimimaan ilmastoystävällisesti. Rakennusvalvonnan ammattilaisina teillä on siihen mahdollisuus ja uskon ja toivon, että olette tähän työhän myös halukkaita ja innokkaita.
Kiitos mielenkiinnostanne!
|
|