Fasismin vaaraa ei pidä vähätellä

19.10.2016

Fasismin vaaraa ei pidä vähätellä

Sain olla eilen mukana Poliittisen historian klubin tilaisuudessa, jonka aiheena oli suomalainen fasismi. Matkalla tilaisuuteen, taksikuski kysyi minulta, mistä aiheesta olen menossa puhumaan. Kun kerroin, hän naurahti: ”Höh, mitä tuommoisesta puhumaan. Ei Suomessa ole fasismia. Muutama hörhö ehkä. ” Tämä on varmaan aika monen suomalaisen käsitys asiasta; olemmehan pohjoismainen ja tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta. Onkohan asia aivan näin helppo ja yksinkertainen?

Katsaus historiaan kannattaa. Tilaisuudessa kuulimme historian dosenttia Oula Silvennoista, joka on yksi Suomalaiset fasistit- kirjan kirjoittajista. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut kovin vaikea keskustella historiamme siitä osasta, jossa väkivaltainen fasismi oli kovaa vauhtia ottamassa isoa roolia Suomessa. Fasismia suvaittiin – myös eri puolueiden piirissä – laajasti, koska toimintaa perusteltiin usein kommunismin vaaralla. Siinä hötäkässä meinasi unohtua, että demokratiaa ja kansanvaltaa on varjeltava myös fasismin vaaroilta. Onneksi tässä onnistuttiin. Tosin jotkut ovat tätäkin historiaa vähätelleet. On annettu esimerkiksi ymmärtää, että Lapuan liikkeen kyyditykset, muilutukset ja väkivallan teot olivat lähinnä ”kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä”.

Onko nyky-Suomessa fasismia tai fasistista ajattelua? Mielestäni on. Meillä on järjestöjä, joiden tähtäimessä on autoritäärinen, kansanvaltaa kaihtava yhteiskuntajärjestys, jossa ”väärät” mielipiteet karsitaan surutta – vaikka sitten väkivalloin. Haikaillaan paluuta ”puhtaaseen” kansallisvaltioon, jollaista ei nähdäkseni ole Suomessakaan koskaan ollut olemassa. Lisäksi kaikissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa on paljon merkkejä siitä, ettei nationalismin, rasismin ja fasismin vaaraan suhtauduta enää kovin vakavasti. Populistiset liikkeet saavat lisää vaikutusvaltaa, uusia muureja rakennellaan, erilaisuudella pelotellaan, maahanmuuttajista puhutaan törkeästi ja rasistista vihapuhetta vähätellään. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen on Suomessa rikos ja on hyvä, että vihapuheet tutkitaan kunnolla. Vihapuhe ei ole vitsi.

Tilaisuudessa todettiin myös, että tarvitaan tutkimusta siitä, miksi osa ihmisistä viehättyy nationalismin kutsusta. Onko taustalla esimerkiksi pettymystä, tiedon puutetta vai oikeaa halua erilaiseen yhteiskuntajärjestykseen? Koen itsekin vastuuta siitä, että emme ole onnistuneet selittämään monimutkaistuvan maailman hankaluutta kansalaisille. Silloin populistin helppo selitys voi kuulostaa houkuttelevalta. Mutta populisti ei maailman myllerrykseltä pelasta. Päinvastoin. Kaikenlainen ennakkoluulojen lietsominen, mustavalkoinen erilaisuuden pelko voi pahentaa ihmisten ahdistusta ja heikentää tulevaisuudenuskoa.

Erityinen vastuu on meillä poliittisilla päättäjillä. Me emme voi vähätellä mitään vaarallista toimintaa. On tärkeää, että myös kansalaiset toimivat aktiivisesti. Taannoinen mielenilmaus väkivaltaa vastaan keräsi ison joukon ihmisiä. Se oli hyvä osoitus siitä, että kansalaiset eivät suostu olemaan hiljaa, jos yhteiskuntaamme yritetään viedä väärään suuntaan. Jokainen meistä voi toimia. Puututaan syrjintään ja vihapuheeseen. Sillä kuten Martin Luther King jo totesi: pahinta eivät ole pahojen teot, vaan hyvien hiljaisuus. Nationalismin, rasismin ja fasismin vaara on jälleen keskuudessamme. Ei leikitellä vakavilla asioilla.

Susanna Huovinen

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER