Toteutuvatko ihmisoikeudet Suomessa?

Blogikirjoitus
6.4.2017

Toteutuvatko ihmisoikeudet Suomessa?

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten palautuksista on tällä viikolla keskusteltu paljon. Hyvä niin. Julkinen keskustelu sekä päätösten taustojen ja perustelujen kysyminen lisäävät avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, jotka ovat aina olleet suomalaisen poliittisen järjestelmän vahvuuksia. Viranomaisten toiminnan on nojattava näihin periaatteisiin myös silloin, kun kyseessä ovat poliittisesti herkät asiat. Niukka tiedotuslinja ei lisää vakautta, turvallisuuden tunnetta tai yhteiskunnan eheyttä.

Me kansanedustajat saimme tilanteesta tiistaina infoa sisäministeriöstä. Tästä haluan antaa julkisen kiitoksen. Silti lehtijuttuja lukiessa itselleni on herännyt lukuisia kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten käännytettyjä ihmisiä on informoitu prosessista, miksei virallinen avustaja ole ilmeisesti saanut tavata ihmistä ennen lähtöä ja miksi poliisi on ilmeisesti hakenut jonkun ilman, että paikalla on ollut tulkkia. Jokainen voi ymmärtää, millaiseen tilanteeseen ihminen joutuu, jos ilman oman kielistä tulkkausta haetaan poliisin kyytiin. Muun muassa näistä asioista aion laatia kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Samalla aion tiedustella, miten poliisi arvioi omaa toimintaansa, ja tarvittaessa muuttaa annettua ohjeistusta.

Suomessa olevat turvapaikanhakijat nauttivat kansainvälisen oikeuden ja oman perustuslakimme suojaa riippumatta siitä, millaisissa olosuhteissa he ovat maahan tulleet tai missä vaiheessa heidän hakemuksensa käsittely on. Meidän kannattaa muistaa, että pakolaiseksi lähteminen ei koskaan ole laitonta. Ihmisen saapuminen ilman matkustusasiakirjoja tai henkilöpapereita ei tee hänen oleskelustaan Suomessa laitonta. Oikeusvaltion tulee kantaa vastuuta paitsi Suomen kansalaisten, myös täällä muulla perusteella oleskelevien turvallisuudesta ja asianmukaisesta kohtelusta.

Maltillinen keskustelu ja toimintatapojen selkeyttäminen edistävät molemminpuolisen ymmärryksen vahvistumista. Poliisin ohjeistus linjaa selkeästi, että asuin- tai oleskelupaikkakunnan poliisilaitoksen tulee antaa ulkomaalaiselle viipymättä tieto kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Tiedoksiannon yhteydessä tulee suorittaa maasta poistamista koskeva puhuttelu, jonka tavoitteena on arvioida ulkomaalaisen maasta poistamiseen liittyvät järjestelyt sekä mahdollinen saattajien asettamistarve.

On oikeus ja kohtuus, että ihmisellä ja hänen perheellään on myös todellisuudessa, ei vain lain kirjaimen tai ohjeistuksen periaatteiden tasolla, mahdollisuus varautua siihen, että oleskelu Suomessa päättyy ja tietää, milloin se päättyy. Yhtäkään lasta ei tarvitse hakea kesken koulupäivän, eikä perheenäitiä tai –isää kesken arkisten töiden.

Useat turvapaikanhakijat elävät tilanteessa, jossa linjauksemme ovat merkittävästi kiristyneet sillä välin, kun he ovat odottaneet omaan asiaansa ratkaisua. Tilastojen mukaan vuonna 2016 Suomessa yli 75 % irakilaisten turvapaikanhakijoiden päätöksistä oli kielteisiä, kun samana vuonna koko EU-alueella 61 % irakilaisista sai myönteisen päätöksen. Tilanne esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa on kaoottinen, väkivaltainen ja sodankaltainen, joten turvapaikanhakijat ovat ymmärrettävästi hämmentyneitä, ja ihmettelevät Suomen tiukentunutta tulkintalinjaa suhteessa muihin Euroopan maihin.

Syntynyt epävarmuus on seurausta siitä, että kiristyneet linjauksemme eivät tosiasiallisesti kestä lähempää ihmisoikeuspoliittista tarkastelua. Poliittisten päättäjien olisi laajalla rintamalla vakavasti tarkasteltava, ovatko arviot esimerkiksi Afganistanin ja Irakin turvallisuustilanteesta tällä hetkellä todellisen tilanteen tasalla ja miksi tulkintamme on erilainen suhteessa muihin Euroopan maihin. Samalla Maahanmuuttovirasto on kertonut, että tänä vuonna yli sata yksin Suomeen tullutta alle 18-vuotiasta turvapaikanhakijaa on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Jokainen äiti ja isä, mummo ja pappa voi miettiä, miltä oman nuoren käännyttäminen takaisin väkivallan keskelle tuntuisi.

Meillä on peiliin katsomisen paikka: Onko 100-vuotias Suomi todella maa, jolla ei ole varaa antaa turvaa niille, jotka sitä täältä hakevat? Palautuskieltosäännön mukaisesti ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa vaino, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu. Tähän kansainvälisen oikeuden kirjaukseen myös Suomi on sitoutunut. Oiva ohjenuora ovat myös heikommista huolehtiminen, inhimillinen kohtelu ja jakamaton ihmisarvo. Kysymys kuuluu: Uskallammeko katsoa peiliin?

Susanna Huovinen, kansanedustaja (sd.), Monikulttuurikeskus Glorian hallituksen pj., kahden pojan äiti Jyväskylästä

Kirjoita hakulauseke ja paina ENTER